16.8.2012 Oi aikoja, oi paikkoja

Kävin viime kesänä mammakaverin kanssa lenkillä, hienoa Länsi-Tuiran jokirantaa pitkin (joka oli remontissa). Jouduimme hiukan kiertämään. Hän kertoi pääaineestaan maisemansuunnittelusta ja tulevasta gradustaan. Jutustimme tovin siitä, kuika ihminen muokkaa ja käyttää ympäristöään ja kuinka sijoitetut toiminnot vaikuttavat siihen, miten ihmiset alkavat hakea omia tapojaan toimia ja liikkua ympäristössään. 

Ihmisellä on kuulemma synnynnäinen vimma ja halu löytää ne omat reitit. Esimerkkinä mainittakoon neitseellinen lumi, johon on pakko käydä jättämässä oma jälki. Vaikka olisi uudenkarhea pyörätie, sen viereen ajan mittaan ilmestyy tallattu polku - koiranulkoiluttajien tekosia. Kajaanin pääkirjaston edessä näki ihmisen muokkaaman reitin lähes parhaimmillaan: oikotie kirjaston kummulle kulki sankan pusikon läpi - joku siitä aina harppoi kevättalvella vähän lumen aikaan, kun lehdet eivät liikaa haitanneet ja polku vahvistui täyteen käyttötilaan kesällä, kun lapset tykkäsivät kulkea lehtikaton alta.

Nyt Ainolanpuistossa tulvii Patosillan juoksutusten takia. Työmatka meni uusiksi, kun toimistolle ei pääsekään, no, ei lyhintä, mutta nopeinta reittiä Pokkisen alikulkusillan kautta. Tällä viikolla vapautin jo kerran lapsenhoitajan 5 minuuttia myöhässä: koska Hupisaarten rantojen reitit ovat veden vallassa, ihmiset käyttävät pääväyliä ja siellä lisääntynyt liikenne vaikuttaa myös Patosillan tukkeutumiseen, kun työmatkalaiset ja satunnaiset kulkijat jäävät ihastelemaan veden voimaa. Keskelle puistoa onkin jo ilmestynyt lupaavia painaumia, kun ihmiset väistelevät lätäköitä.

Käyköhän sama efekti Oulun keskustassa, kun Kivisydän-työmaa ajaa muutenkin syys- ja talviaikaan heikosti kansoitetun Torinrannan kulkijat toisaalle? Eikö nuoret enää kokoonnukaan teatterin kulmille? Miten Matkakeskuksen rakentaminen vaikuttaa keskustan "hot spotteihin", ja kuka huomaa maksavansa kovempaa vuokraa kuin aiemmin? Laajeneeko Oulun keskusta lopulta asemalle ja Raksilaan päin? Vai muuttuuko Oulun keskusta tyhjiöksi, jonne ei pääse bussilla ja jota reunustavat peltomarketit ja asiamiespostit?

Muutos ei ole väistämättä huono asia. Moni asia kaipaa muutosta, ja moni asia näyttäytyy vasta muutoksen jälkeen todellisessa mittakaavassaan. Mitä ympäristön haltuun ottoon tulee, sen on oltava tapahtuvissa. Viisaita ne, jotka tietävät miten muutos näyttäytyy ihmisten toiminnassa, ja varsinkin, miten toivottu muutos saadaan aikaan ympäristöä muuttamalla.

Muutoksen halu ja halu jättää merkkejä toiminnastaan yhteisen hyvän muodossa olivat syitä, jotka ajoivat minutkin kuntavaaliehdokkaaksi. Siispä tämä blogikin hakee paikkaansa ja muuttaa. Kuntavaalisivustoni on avattu tänään, jatkan kirjoittelua siellä. Kiitos kaikille lukijoille, nähdään osoitteessa http://kuntavaaliehdokas.fi/hilkkahaaga/

5.8.2012 Kesä kaikilla, lähes

Hupsista! Blogi on ollut kesälomalla, koska kirjoittaja meni "kesätöihin", kuten joka ikinen kesä tätä ennenkin. Tänä kesänä ammatinvalintakysymys ei niinkään harmittanut, kun ei tullut menetettyä kovinkaan montaa kaunista päivää toimistossa.

****
Mitä tästä kesästä jäi käteen? Viime kesä meni vauvamahan kanssa puhkuessa, niin moni kotikaupungin kesätoimintaan liittyvä asia jäi kokematta. Tänä kesänä työmatkoja pyörällä taittaen ja kaupungin "sykkeessä" asioiden ehti tarkkailla ympäristöä ihan eri tavalla.

Mikään haukansilmä ei tarvitse olla havaitakseen, että kaupunkimme on melkoisen myllerryksen kourissa. Tänä kesänä työmaaksi pääsivät Torinranta (Kivisydän), Nallikarin ranta, Rotuaarin eteläpää, Lasaretinväylän taidehalli ja muutama kymmenen pienempää tietyömaata ympäri kyliä. Rotuaarin aukio remontoitiin viime vuonna ja viimeistään ensi kesäksi Matkakeskuksen työmaa pölläyttää asemanseudun uusiksi kauppakeskuksen merkeissä. Ihan kuin elettäisiin nousukautta! On taottava silloin, kun maa on sulaa. Sesonkityön uhreja hekin, rakennusalan ihmiset.

Toinen näkyvä (ja kuuluva!) asia kesäkaupungissa on tapahtumat. Oulussa tapahtumat on nostettu niin kulttuurin kuin matkailunkin keskiöön, ja väläytelläänpä tapahtumista elinvoimaisuuttakin. "Oulun kehittyminen kohti monipuolista tapahtumakaupunkia on nostettu kaupunkistrategiassa yhdeksi keskeisimmistä tavoitteista. -- Kaupungin seitsemän omaa kulttuurilaitosta ja vapaa kulttuurikenttä toteuttavat työtään omista lähtökohdistaan ja omille yleisöilleen." Siksipä tuntuu hassulta kuulla, että usealla jututtamallani tapahtumanjärjestäjällä alkaa olla pelinappulat lopussa. Ratkaisuja on haettu verkostoitumalla ja tuotteistamalla. Osa tekee tapahtumia elannokseen, osa silkkaa harrastuneisuuttaan, osa jotenkin siltä väliltä. Helppo ei ole kenenkään tapa. Silti noita kesätapahtumia on joka viikonlopulle ja ylikin. (milloin muuten aletaan rakentaa sitä Kuusisaaren tapahtumapuistoa, ja kenellä on varaa mennä sinne vuokralle?)

Kolmas kesäkaupungin tunnus on nuoret ihmiset. He, joita ei talvella näe, koska he istuvat poissa aikuisten silmistä, luokkahuoneissa tai ehkä jopa lähiöiden nuokkareilla. Puhuimme kesällä osuuskunnan vuosikokouksen yhteydessä nuorista, nuorten syrjäytymisestä, nuorisotyöttömyydestä ja siitä, kuinka nuoret nykyään ovat toisaalta varmempia itsestään ja siitä mitä haluavat (yhtiökumppanini Pirjo Lempeä ja Karoliina Niemelä toteuttivatkin nuorten kanssa katutaideteoksen Walk of Future). Tuntuikin melko hämmentävältä lukea pari päivää myöhemmin Forum24:n Voorumi-palstalta nuorten mietteitä siitä, mitä kesällä pitäisi tehdä tai nuorille tarjolla olla: 1) tapahtumia, kuten konsertteja; 2) lisää ostoskeskuksia. Onneksi Oulussa, nuorisotyöttömyyden luvatussa maassa nämä molemmat tarpeet ovat jo kohtalaisen hyvin täytetty, kuten yllä kävi ilmi. Jos vain on varaa nuoruutensa näissä paikoissa viettää. Miksipä näitä nuoria sitten näkee kesäisin kaupungilla - eikö heidän kuuluisi olla kesätöissä?

Entisessä kotikaupungissani (tämän anekdootin ajankohta on markka-aika) nuorille tarkoitetun Tienaa tonni -kesäduunikampanjalle kävi kurjasti: vanhainkodissa työskenteli aikuisia lähihoitajia ysiluokkalaisten kesäduunirahoilla kahden viikon jaksoissa, ja ysiluokkalaiset nuolivat näppejään. Siinäpä syrjäytymiskierteelle alkusysäys, jos jotain. 

Toivotaan nyt kuitenkin, että nämä isolla rahalla toteutettavat kaupungin rakennushankkeet tuovat Oululle sellaista elinvoimaa ja kilpailukykyä, että saataisiin nuo nuoret talviksikin töihin. Oulun kaupungin työllisyyskeskuksessa onkin käynnissä jo selvitys luovien alojen työllistämismahdollisuuksista nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi. Hyvä, sillä kaikki eivät voi olla uuden ostoskeskuksen vaatekaupan myyjiä.