***
Juonittelua kuntapolitiikkaan
Tätä kirjoittaessa huomaan, että
tasan vuosi sitten elämäni muuttui. Pomppasin meillä kotona
Tuirassa pidetyn eduskuntavaalien kisakatsomon sohvalta pettymystä
puhkuen. Mikä tämä tämmöinen vaalitulos on? Ei minun
yhteiskuntani näytä tältä vaalitulokselta. En halua, että
lapseni elää tällaisessa Suomessa (myönnettäköön, että
raskaushormoneilla saattoi olla osuutta dramaattiseen paisutteluun).
Tätä vuoden takaista
vaalihuoneistojen sulkemisen jälkeen eräässä yksityisasunnossa
nähtyä kohtausta kutsuttaisiin draamassa nimellä peripetia,
käännekohta. Viisaan antiikin miehen Aristoteleen mukaan tämän
juonen kannalta välttämättömän tapahtuman jälkeen päähenkilön
tahdonsuunta ja toiminta tekee käännöksen kohti tarinan
vääjämätöntä loppua. Minulla kesti vielä muutaman päivän
toteuttaa toinen juonelle tärkeä elementti “anagnorisis”,
“tunnistaminen”. Otin ja maksoin puolueen jäsenmaksun ja
merkkasin allakkaan ensimmäisen uusien jäsenten tapaamisen
toukokuulle.
Kesän jututin tuttavapiiriäni siitä,
mikä maailmassa kunkin mielestä mättää. Lueskelin ahkerasti
Kansan Uutisia. Syksyllä toimitin maailmaan uuden tulevan
veronmaksajan ja yösyöttöjen välissä tutustuin
Vasemmistofoorumin pamfletteihin. Hyväksikäytin tutkimusmielessä
kaupungin tarjoamia palveluja vauvaperheen roolissa. Tammikuu kului
Rotuaarilla vaalikylässä vauvan nukkuessa vaunuissaan päiväunia.
Toimin presidentinvaaleissa vaalilautakunnassa. Aloin blogaamaan
asioista, jotka painoivat mieltä; lasten hyväksikäyttö, ensi- ja
turvakotien rahoitus, kidutetut turvapaikanhakijat. Teimme pari
kannanottoa paikallisosastossa; lasten ja nuorten omasta
yhteispäivystyksestä ja autottomista lähiöistä. Kävin osaston
ja kunnallisjärjestön vuosikokouksissa ja päädyin
luottamustehtäviin. Ja niin juoni tiheni. Vuorossa oli enää
“puhdistava ja parantava elämys”, loppukevennys, katharsis.
Minut vahvistettiin ehdokkaaksi syksyn kunnallisvaaleihin.
Kuntavaaliehdokkaat tapasivat tänään
ensimmäistä kertaa ja yhdessä pohdimme teemoja vaalityöhön
syksyä varten. Koolla oli monenlaista tallaajaa; ikä, sukupuoli,
ammattiala, elämäntilanne – tämä on sitä rikkautta jolla on
arvoa. Vasemmistoliitto on suvaitsevaisuuden airut: jo puolueen
kannattajien lähtökohdat ovat niin moninaiset, että
vasemmistolaista peitsen taittoa on luvassa jo yhteisiä vaalien
kärkiteemoja valitessa. Silti asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Kaikki mielipiteet ovat arvokkaita. Kuntapolitiikassa erityisesti
arvo on ihmisissä, jotka elävät kuntalaisen arkea ja tunnistavat
ne arjen haastavat tilanteet, joissa apua tarvitaan ja joissa yhdessä
ollaan enemmän. Arjen asiantuntija on paras ratkomaan niitä
ongelmia, joita kuntapolitiikassa kohdataan. Vaikka valtuustopaikkaa
ei lohkeaisikaan, on henkilökohtainen kokemus vahva apu
lautakuntatyöskentelyssä ja muissa luottamustehtävissä.
Meitä ensikertalaisiakin oli
ehdokastapaamisessa useita. Vasemmistoliitossa uudet ihmiset ovat
ihan samaa rikkautta kuin vanhat parrat, ja tervetulleita joukkoon.
Aina riittää tekemistä, imu vie mukanaan. Kohtaamisia teltalla,
kirjoittelua ja keskustelua. Ihka oikeaa vaikuttamista. Kuten
Aristoteles ajatteli draaman tehtävästä jäljitellä toimintaa, ei
ihmistä: “Päämäärämme on tehdä jotakin, ei vain olla
jonkinlaisia”. Haluaisinkin rohkaista ehdokkuutta harkitsevia:
vielä on rooleja jaossa!
Edelleen Runousoppia mukaellen tragedia
on tarina, jossa ylästatuksen omaava protagonisti kokee menetyksen,
ja komedia on tarina huonoista lähtökohdista perin olevasta
henkilöstä, jolle käy hyvin. Juonitelkaamme, toverit, niin, että
Uuden Oulun tarina on ennemmin komedia.
17.4.2012 Oulussa
Hilkka Haaga
äiti, harrastajanäyttelijä,
kulttuuri- ja media-alan sekatyöläinen sekä kuntavaaliehdokas
No comments:
Post a Comment